Kausi 2006

Ennen lukemista pieni varoitus niille, jotka eivät tunne kirjoittajaa ja tämän kieroa huumorintajua tai niille, joilla on muuten vaikeaa. Tekstit on kirjoitettu joiltain osin pilke silmäkulmassa, ei elämän tarvi olla aina vakavaa.. Eikä kaikkea tarvi ottaa tosissaan. Tekstit on tosia, elämä on. Lisäksi Suomessa on kuitenkin sanavapaus, ainakin oli vielä, kun näitä aloin kirjoitella.. He

4. 12. 05 Kuura Sprint, Kuusamo, PRO

Kelkkakausi 2006 avattiin taas Kuura Sprintin tunnelmissa Qsamossa. Kelkka oli siis pysynyt samana, mut toki täysin läpikäytynä. Jännitys olikin siis kohdallaan, et kuinka huollot olivat onnistuneet. Sitten kun lumitilanne on ollut se, mikä se on, niin ei kilometrejäkään ole kertynyt 60 enempää.. Joten hiukan on vielä hakemista, kun alusta muuttui aika täydellisesti. Kone ja voimansiirto pelaa kuin ajatus, siitä suuri käsi Pekka " G " Koskelle.

Noh, kuinka ollakkaan. Syntyi ajatus kokeilla vauhtia Pro luokassa ja näin tein. Osallistuin siihen ihan muina miehinä, ja saihan siinä luokassa ajaa 3 rundia.

Keli sunnuntai aamuna oli nollan kupeessa ja lunta kisapaikalla ei ollut paljoa yli parinkymmenen sentin. Kisat kuitenkin vietiin läpi. Aika iso joukko oli kuitenkin perunut osallistumisensa, joten luokat oli sitten aika pieniä. Reitti oli osittain sama kuin viime vuonna, mut ajettiin toisin päin. Pohjat olivat kohtalaiset, mut kuitenkin pakkasten puuttuminen teki sen, et eka kiekan jälkeen rata meni jo suo osuuksien osalta aika pahasti läpi, joten 3 rundi jätettiin ajamatta. Eka starttiin lähdin sprintin hallitsevan Suomen mestarin eteen ja kiirehän siinä oli. Asenne oli täysin kohdallaan, syöttö + 100 prosent ja kierros meni aika lailla hyvin. Ihan radan loppupuolella kuitenkin huolestuin hiukan kun sain edellä lähteneen Loukon Jujin näkyviin, mut maali olikin seuraavan kummun takana, joten kuinkaan ei käynyt, ja ei vaikutusta aikaan. Kädet tosin loppuivat karvan ennen maalia, niin kuin aina eka ralleis ruukaa tehdä. Ei tullut mestari pätkällä ohi ja katselinkin maaliin tulles taakseni, et kuinka lähelle kaveri tulee, oltiinhan kuitenkin Pro luokassa. Ei näkynyt. Noh, ajat tulivat lopulta taululle ja ihmetys oli suuri. Olin toisena vain kaks sekuntia Pätsistä. Vauuuuuu.. Toinen kiekka ja alku meni ihan hurmiossa, linjat ja jarrupaikat natsas hyvin ja muutenkaan ei ollut mitään isompia tilanteita. Aika oli melkein sama kuin eka kiekal. Hyvä tulos.

Loppusijoitus siis toinen ja kerroinko jo, et luokkahan oli PRO!!! En ole varma mut kuullu oon, et tässähän on pian PRO ooooo. He. No kun nyt laskeudun joskus täältä, niin katsotaan sit, et missä luokassa sitä saadaan jatkossa ajaa, sillä se on moottoriliiton vallassa. Kuitenkin nousu harraste luokkaan tapahtuu ongelmitta.. He. No aika näyttää, kuski on kuitenkin kunnossa ja kiulu..

8. 1. 06 Sinisalo Sprint, Kajaani, Pohjoinen karsinta I, Harraste

Aika oli vierähtänyt ja luntakin on tullut jo ihan reilun oloisesti. Paljon on kerennyt sattua ja tapahtua Kuusamon sprintin jälkeen, joten aloitetaan purkaminen oikeassa järjestyksessä.

Kuusa Sprintin huimat suoritukset, siis nostivat itseluottamuksen pilviin ja leijuminen näyttää jatkuvan edelleen. Selvittelin asiaa liitolta pariin kertaan, että josko paikkaa Pro luokkaan olisi saatu, mutta kun tärkeiden kilpailuiden ( Sprintin finaalit ) menestyminen puuttui, ei nousu-oikeutta tullut, ei edes säälillä. Säännöt on sääntöjä ja niitä pitää kunnioittaa.

Toinen "pieni" taka-isku tuli kun Saariselän reenireissulla pääsi etupukki pohjaamaan sen verran raisusti, että molemmat liukurungot meni poikki. Konekin siirtyi ilmeisesti samassa rytinässä 5 mm eri paikkaan ja kulku oli eri hienoa. Onnia oli matkassa sen verran kuitenkin et mitään muuta ei sattunut. Sitten kun vielä onnistuin saamaan Janne Tapion vanhat liukurungot, kuin uutta vastaavat, käytetyt kuitenkin, varustettuna nopealla karmalla, ei hätää ollut sen kummempaa. Pekka "Taikasormi" Koski peukaloi koneen jiiriin sen verran hyvin, et lähestulkoon samat säädöt löytyivät kuin Kuusamossa. Asetelmat Kajaaniin olivat kasassa.

No Äitee antoi lainaan muutaman kympin, niin pääsin mukaan Kajaanin kapinaan. Vielä kun Siiran Eero lainasi uuden karhean ajopuvun päälle piti syöttöäkin löytyä. .

Keli valkeni Kajaanin raviradalla pikku pakkasen -7 tuntumassa, ja poutaisena. Rata oli mutkikasta kiertelyä raviradan keskellä ja metsä luikutusta vaihtelevassa maastossa. Lisäksi radalle oli kyhäilty muutama hyppyri muodoiltaan ankeita.. Kisastrategian loin tutustumiskävelyn jälkeen ja se meni nappiin. Eka lähtö ja sinkki suoraksi heti vihreän valon jälkeen, stadion osuudella muutama jarrupaikka vähän tökkien mut muuten ihan ok. Lähtiessä metsälenkille huomasin kuitenkin edellä 30 sek aikaisemmin startanneen kaverin tulevan vastaan perä edellä turhan joutuin. Kyyti oli nyt kylmää, mutta varmaa. Näinhän siinä kävi et hiukan puolivälin jälkeen olin aivan kaverin kannassa. Edellä ajanut antoi kuitenkin hienosti latua, tiukkenevassa mutkassa, kun huomasi umpihullun aikeet ajaa läpi tai yli ja näin sain tyhjän ladun omille suksille ja lykkiminen jatkui. Maaliin tullessa luokan pohja-aika 7 sekunnin erolla seuraavaan. Olin karvan verran yllättynyt. Vauhdinhan tiedettiin olevan kohdallaan, mut vielä ohituksen tullessa kohdalle pohjat, niin huh sanon mä. Sprintin ajaneet tietää miten helppoa on ajaa toisen nostamassa lumipölyssä perässä. Eipä hehkuteta enempää, menee muuten tulpat. Toiselle kiekalle yritin pitää hermot kurissa, kun jouduin lähtemään porukan häntäpäästä jo kohtuu puhki menneelle radalle. Ajo sujui ongelmitta, mutta sorruin liikaan varmisteluun, joka kostautui sillai, että toisia pätkä pohjia ei tullut. Kuitenkin toiseksi nopeiten, eron ollessa pari sekuntia. Voitto kuitenkin irtosi ja sen mukanaan tuoma Sinisalon varustekassi sekä iso lasimuna. Huippu homma!

Tästä jatketaan Kuusamossa ensi viikonloppuna..

15. 1 Sm- Sprint pohjoinen karsinta II, Kuusamo, Harraste

Viikko oli siis kulunut Kajaanin lentosuorituksista ja suunta oli kohti Kuusamoa. Kelkkaan ei oltu koskettu kuin perjantaina n. 10 km:n testi lenkil et kaikki pelaa, joten reenaaminen aika hapella.. Siitä kuitenkin viis ja toiseen karsintaan.

Kuusamon ollessa suht lähellä, teimme sinne ihan päivän piston, kun kuitenkin finaaleihin pitää ajaa jo sit pitempi siivu. Mulla oli käynyt sen verran tuuri, et ES lähti huoltoon ja hoiti koko setin, kyydistä ilmottautumisiin. Iso Kiitos siitä.

Keli oli oikein mukava -1 ja poutainen. Kuusamon rata oli melkein sama kuin talven eka rallis, muutamaa lenkkiä huomioimatta. Lunta kuitenkin oli sen verran reilusti että pikku patikon muodostuminen tapahtui jo radan tutustumiskiekalla, joka toteutettiin kelkoilla, pitkästä aikaa. Patikko ajoa ei kuitenkaan tämän huippu lumi tilanteen takia ole kuitenkaan juuri päässyt reenaan, mut luottamus oli kuitenkin korkealla.

Aaalright, eka hiitti ja muka täys syöttö päälle. Ajo meni ihan jees mut se joku siitä puuttui. Puolenvälin jälkeen huomasin sen vähän itsekin, et max atakki oli kadoksis ja löin pökköä pesään. Noh, kuinka ollakkaan, seuraava mutka meni sit pitkäksi ja pöperä lumen puolelle. Tästä kilometri ja taas, nyt vaan edellistä kauemmaksi. Sekunnit tuntuu minuuteilta hangessa kikkailessa. Loppupätkä tulikin ihan jotenkin, mut kärki-aika oli kaukana. Ero pohjan ajaneeseen oli melkein parikymmentä sekuntia. Sijoitus kuudes. Varikolla poristiin ja tuumailtiin siihen malliin, et hiimailu sai tälle päivää nyt riittää ja takkikin laitettiin kiinni, joka nyt olikin ollut jo jonkin aikaa auki.. He. Eihän nyt helv.... voi olla jollain sijalla kuusi. Tytötkin menee lujempaa.. Toiselle kiekalle lähdin sitten ihan eri asenteella ja tulos oli aivan toinen. Rata oli mennyt jo paikka paikoin pahasti läpi ja kelkka rodeot suosaarekkeen ylityksessä olivat paikallaan. Pieni juoksu humman rinnalla ja matka jatkui jälleen. Sen verran sitä kantoa sieltä sohjon seasta ehdin nähdä, et tiesin lähdön tulevan, suunta vain oli epäselvä. Mutta mikä parasta, ite simmattu etupukki ei pohjannut!! He. Täytyy varmaan hiukan löysentää. Muuten meni jees, toki kuitenkin hiukan myöhäistä kaahata, kun ero oli niin suuri. Sen verran aika kuitenkin oli kova, et sijoitus nousi kolmanneksi. Pokaali ja purkki XPS öljyä lämmitti mieltä kummasti. Saapahan annettua Jarno "Supertukka" Redsveniltä lainatut öljyt takaisin.. He.

Pohjoisen nousupisteet finaaliin eivät ole vielä näkyvillä mut luulen et joka jannulle paikka siellä on, et siellä rytisee sit seuraavaksi... Mut teksti valmiiksi Kanki Tuningin pyynnöstä, paikkaillaan aukkoja sit viikolla.. He 

4- 5.2 Sm Sprint Finaalit, Seinäjoki ja Virrat, Harraste  

Jo joutui armas aika finaalien. Pientä ongelmaa oli kuitenkin karsintojen jälkeen ilmennyt kun sivujen ylläpito alkoi tökkiin, verkkotunnuksen rekisteröintiajan pitkäksi menon takia( pari tuntia ). No sivut kuitenkin säilyivät ja sivutilaa on enempi uudella palvelimella, josko saisin sinne sitten kuviakin ja filmin pätkää. Loppupääte kuitenkin vaihtui .fi loppuiseksi. Ei sen kummempaa.

Piinaviikko ennen finaaleja meni rattoisasti Jani "November Rain--> Muistojen juna" Kallankarin IQ: n konetta kasatessa, ja kovaa pakkasta pidellessä. Ajamaan ei ehtinyt. Viikolla kävi myös mielessä ajatus maton ostosta, kun 41 lapaa oli kerennyt karata paikalla olevasta matosta, mut lompakon päähän painaminen palautti maan pinnalle. Keskiviikko iltana laitoin paikalle Totaltekin raudat, kun nuo Jarlat ei kestä näköjään mun käytössä. Kolmet raudat viime talvelle ja toiset jo tälle, on silloin aika kokeilla toista merkkiä. Samalla siinä puskin rasvat telastoon ja yllätys yllätys, sitähän tuli joka paikasta läpi. Ei muuta kuin telasto pöydälle ja todeta et molemmat pukit olivat poikki ja monesta kohtaa. Onneksi To iltana sain telaston nippuun kun Sarajussi hoiti kuumaliimalla pukit kuntoon. Kiitos siitä.. En ehtinyt sitten ajaa kuin pikkulenkin, et kaikki on kunnossa ja pakata vehkeet kyytiin.

Kyläkaupan kylmäkyytinen Sprintteri oli viritelty kulkupeliksi ja matkan ajaksi oli hommattu Mötley Cruen ja Iron Maiden: in uudet DVD:t, pitämään tunnelmaa yllä, joka onnistui mainiosti.

Lauantai  

Seinäjoella herättiin aamulla pirteän -26 asteen pakkaskelissä. Lumihan oli käytännössä sulanut sieltä pois, mutta kuitenkin kuura oli jäänyt. Tästä huolimatta järjestäjät olivat saaneet puskettua semmoisen jääpoorin sinne, että heikompia hirvitti. Alun matkaa se kulki jouppilanmäen louhikkoisia jyrkänteen reunoja ja loppuosa oli rinteeseen lippusiimoitettu mutkikas luikutus, yhteensä n. 3,5 km lyhyt. Rata oli kuitenkin kaikille sama, mut tiesin myös radan tutustumiskävelyllä, et ottavat raudat ja huonokuntoinen matto eivät täällä toimisi. Ei siinä, kohti eka starttia oli ajatus kuitenkin kasassa ja mieli korkealla. Juuri starttiin mennessä tuli kuitenkin mutkia matkaan, kun hallitseva MK- Enduron Suomen mestari Vainionpää, oli karauttanut ulos sen verran rajusti, et kisa piti keskeyttää hetkeksi. Meidän lähtö sitten vähän venyi, mut kun viimein valo vaihtui oli syöttö älytöntä. Peli vaan ei edennyt vaikka pitoja etsin joka puolelta. Eka kiekka menikin ihan jees aina aika lähelle maalia asti, jossa jarrutuspaikan superliukkaus yllätti ja pienet vallin yli syöksyt oli paikallaan. Nauhan tarttuminen kypärään vähän hidasti menoa ja aika olikin vasta 7 nopein. Toinen lähtö ja sijoituksen ollessa noinkin huono päätin lisätä hiukan vauhtia. Ei sitä vaan kuitenkaan mistään saanut, kun pitojakin oli vaan entistä vähempi. Sijoitus laski 8. Varsinaisia virheitä ei kuitenkaan tullut. Pokaalia puski, mut kuinka ollakkaan, tämä finaalien musta karma tarrasi hihaan, kun tulokset menivät uusiksi kisan jälkeen. Minuutin aikasakko järjestäjän toimesta tiputti sijoituksen 37: ksi. Kylläpä alkoi kyrpiin. Syykin moiseen selvisi kun sitä kysyttiin, muihin kysymyksiin vastattiin valheellisesti ja lopuksi käveltiin pois. Kokemattomuus kisojen järjestämisestä paistoi läpi. Aikasakko tuli, kun maalin jälkeen oli katsojille tehty kulkureitti radan varteen, ajoradan läpi. Sen eteen oli laitettu pienen pieni stop merkki, jonka näkeminen ilman sen olemassaolon tietämistä oli mahdotonta. Merkistä oli kuulemma sanottu kilpailunjohtajan mukaan ohjaajainfossa, jonka kuulin kolmen metrin päässä pitäjästä. Ei mainintaakaan. Kun siihen eka kiekal sit saavuin, seisoi siinä puolittain edessä joku nainen, et hyvin huomasi, kuitenkin meni jarrutus puolitoista metriä pitkäksi. No SML saa tästä kyllä postia, et asia ei jää tähän, mut pisti se sen verran tympiin, et oh hoi. Siirtyminen Virroille alkoi.

Sunnuntai

Lauantain tapahtumien nollaus oli suoritettu edellisiltana ja kisaan lähdettiin sillä asenteella, että turpiin tulee kaikille, jotka tielle tulee, ylipäälliköstä paskamakin valvojaan. -32,5 asteen mittarilukema ulkosalla vähän jäähdytti tunteita. Kisapaikalla pakkanen alkoi laskeen ja kisat vietiin normaaliin tyyliin läpi. Rata Virroilla olikin minun mieleen nopeaa, puoli mutkaista, leveää latupohjaa ja pitoja löytyi, kun ajolinjoja sai valita, pituudeltaan yli 5 km. Hyppyjäkin oli, joista niin pidän. Startista täydet ja menoksi. Ajo meni virheettömästi, ehkä hiukan jarrupaikkojen liukkautta aristellen, silti varman päälle. Saavutin kuitenkin yleisöalueella edellä lähteneen kelkan ja ennen kuin ohi pääsi, oli muutaman kerran pitänyt kaasua nostella, lumipölyn haitatessa näkyväisyyttä, joten sijoitus oli 4. Tauolla sitten järjestäjä oli arponut ajajien kesken palkintoja ja mun nimi oli listan ekana. Vauuuu. En ollut uskoa silmiä, en ole voittanut arvoista ikinä. Asetelma toiseen lähtöön oli kasassa. Kun edessä madelleet, eivät sattuneet minun eteeni enää, oli tulos karua luettavaa. Luokan nopein aika kierrokselle ja kisan sijoitus nousi 2. Suomen cupin osalta pisteiden mennessä ristiin kävi niin, et nousin 3. Voi tätä onnenpäivää, aurinko paistoi risukasaan. Finaalien huonot tuulet oli käännetty ja spyrre luokat ovat ens vuonna historiaa. Näissä puitteissa ja resursseissa tulos on yli odotusten ja vain yksi juttu on enää tästä olosta hienompaa. Kaiken kaikkiaan Virrat pelasti koko homman ja tuntuuhan se ihan kivalta tietää, et vaikka uskoa koko harrastusta kohtaan on vastoinkäymisillä koeteltu on työ kuitenkin tuottanut tulosta ja suunta on oikea. Eipä fiilistellä enempää ettei huku tulvaan.. He. Pakkaspäivää pidellyt kauppias itse ei ajanut sunnuntaina ollenkaan vaan piti rokuli päivän. Tämän vuoden SM ja Suomen cup sprintti on siis paketissa ja tästä jatketaan muiden kisojen parissa. Niitähän kyllä löytyy..

12.2 Irva Snowcross, Oulainen, Harraste

Kyllä crossi on hieno laji. Viikko oli mennyt finaaleista ja kusikaan ei vissiin ollut noussut päähän pahasti. Makuran paisto ajelua ja normaalia fiilistelyä kelkal, mutta ei kummempaa reeniä. Pakkaset vähän helpotti viikonloppua kohti ja Audin keula kääntyi kohti Oulaista. Ajettiinhan siellä toiseen kertaan rossi kisat ja mukava mieli edellisvuodesta, sai muuten rossia vähän karttaneenkin, innostumaan kisaileen sinne. Rata oulaisis oli parempi kuin edellisvuona ja kerrankin tuntui asetelmat kisaan olevat ihan jees. Viikon aikana oli kuitenkin matosta irronnut lisää harjoja, joten pitoja ei ollut yhtään liikaa.

Itse kisaan ja eka lähtöön. Startti oli hyvä vähän matkaa mut sitten pito loppui ja jäin porukan puolenvälin seutuun. Pikku hiljaa parantelin asemaani kisan edetessä. Tuli siinä ohitettua yksi jos toinenkin. Taisi Pekukin tulla perä edellä vastaan, kun Evon syöttö löytyi. Toki se oli vetänyt pikku pannut ensin laina revillä, mut se oli sivuseikka.. Loppua kohti alkoi sitten kädet loppumaan ja yritin pitää vauhdin tasaisena. Kuitenkin pikkuisen liian kevyesti sillä viimeisellä kiekalla joku virievo jannu ajoi ohi enkä pystynyt vastaamaan vauhtiin. Sijoitus kuitenkin 6. Jani ajoi hienosti 7 ja Pekka 9. Isossa luokassa Japi hoiteli varmalla ajolla 6 sijan haltuun. Varikolla kuitenkin huomasin vakaajan tangon katkenneen. Noh, meno jatkui.

Toiseen starttiin sitten koitettiin tankata oikein urakalla, sillä eka setin jälkeen oli takki todella tyhjennyt. Lähtö meni kuinkin samaan tyylin kuin eka startis, kuitenkin eka mutkan sumpun sain nyt onnistuneesti kierrettyä ulkokautta. Pieniä osumia tuli koko ajan ja meno olikin jo jokkista. Se taas sopi minulle, kun evo nyt ei ole parista tällistä moksiskaan. Neljän kelkan porukka lähti omille teille ja vääntö olikin armotonta, kärkimies Junttila meni kuitenkin menojaan. Sijoitukset vaihtelivat koko ajan ja väsymys oli poissa. Kuinka ollakkaan, yhden pienen sumpun ulostulossa pääsin porukan piikkiin ja lähdin vetämään hienoista kaulaa tuohon porukkaan. Hyvä suunnitelma kuitenkin karittui kun vähän huolimattomasti ajoin takalenkin jälkimmäiseen hyppyyn ja ilmassa oltiin poikittain, kirjaimellisesti. No päivän pannu kerhoon liittyminen oli edessä. Vasen jalka jäi vielä kiinni koteloon ja se vähän vääntyi. Koveneva kipu pakotti keskeytykseen ja ambulanssille, jossa laitettiin jalkaa hieman pakettiin. Kyseessä oli jännevamma niin ei tarttenu kauaa kinkata. Peku sen sijaan pääsi mun ohi nyt ja ajoi 3.  Kale oli 6. Isolla puolella Jarppi ajoi poromies tyylillä toisenkin erän 6:si. Ei paha. Superfinaalis ei tullut sitten enempää menestystä.

Seuraavan kerran rytisee Miljoonakelkassa Tuurissa!!!

4. 3 Miljoonakelkka, Tuuri, Harraste

Kyllä rossi on hieno laji. Vastusten viikko oli ollut taas kerran edessä, ennen Tuurin kisaa. Kelkka oli keskiviikkona jo tikissä, ja testireissu oli käytävä. Samalla ajolla päätin käydä kummipojan nimipäivil, kun niillä nurkilla liikuin. Pihaan saavuin normaalisti täysiä ja piruetti lähti täyskaasulla, kuten aina ennenkin tänä vuonna. En kuitenkaan muistanut, että olin vaihtanut uuden maton ja ohjainraudat ja pikku pannut kovalle jäätikölle oli tulos moisesta unohduksesta. Kyläilyt jäi sikseen. Pikku mustelma pers poskeen ja meno jatkui. Kuitenkin tanko vääntyi, koppa halkesi, lasi hajosi yms.. Rytinää olikin jo siis ennen kisaa, joten kiire tuli laittaa kelkkaa kuntoon.

Sain kelkan nippuun To yönä ja reissuun lähettiin Pe iltana töiden jälkeen. Yötä oltiin Keskisen hotellissa ja oli muuten niin vöyriät huoneet et huh huh. Todella luksuspaikka, joka sijaitsi ihan kisa-alueen vieressä. Aamuun herättiin pikku pakkasen poksuessa ja normi toimet oli suoritettava. Rata käytiin tietty käveleen ja harmikseni huomasin sen olevan täysin crossirata. Vähän alkoi jo vituttaan siinä vaiheessa. Sprintti kisaan kuitenkin olin ilmoittautunut. Hyppyrit nyt ei olleet kuin rekka-auton korkuisia, et ei paha ja hyppyjä oli heti reilusti. No laiha lohtu oli se, että rata oli turvallinen kun Kundi Korsunen oli sen suunnitellut, mut ei minun mieleen.

Eka startti alkoi läheneen ja olinkin menossa lähtöön kun varikon kaveri alkoi sepostaan suttailusta siirtymällä, eikä päästänyt matkaan ennen ärähtämistä. RÄYH.. Noh, kiirehän siinä sitten tuli. 5 sekuntia oli aikaa, kun lähtömatolle saavuin. En ehtinyt pierua päästää kun jo valot vaihtuivat. Lähdin ajaan täysiä mut ei kulkenut. Rytmiä ei saanut millään ja isot hypyt vähän aristivat, muihin koitin ajaa nalli auki. Ei hjuva. Ja kun maaliin tullessa terävä penkka heitti kelkan kyljelleen juuri pari metriä ennen maalikennoa, roikuin kuitenkin urheasti kipeällä pakaralla kaasu pohjassa kelkan mennessä kyljellään maaliin.. Tympi vielä jo vähän enempi. Sijoitus oli kuitenkin 7 joka hieman yllätti.

Toinen kiekka ja nyt viivalla aikaisemmin, mutta jotenkin tuntui max atakin kadonneen. Lähöstä kuitenkin hyvin mukana pari mutkaa, josta jälkimmäises  linja aukesi hieman liikaa ja pehmeällä sutattiin pelottavan kauan. Pari muuta mutkaa vielä lisää, meni kanssa yli yrittämiseen ja finaalipaikka näytti valuvan käsistä. Sijoitus kuitenkin ei laskenut kuin pari pykälää eli 9 ja finaali kutsui. Valmistautuminen finaaleihin alkoi.

Max atakkia etsittiin kaikin keinoin mitä mieleen juolahti. Ei tuntunut löytyvän mutta MC:n Kickstartti aukaisi sen verran että agre virtasi kun viivalle asetuimme. Finaalin lähtö hässäkässä kelkat ajettiin ruutuihin formula tyyliin paremmuus järjestyksessä. Lippu liehui ja latasin meneen eka mutkaan täysiä. Pääsinkin ohi heti muutamasta ja sijoitus nousi 6. Porukka lähti menemään letkassa ja yritin rynniä ohi edellä ajaneesta. Koitin eri ajolinjoja mut ei löytynyt hyvää pooria. Vähän rodeota ohjelmassa, mut pysyin kyydis. Päätin loppumatkan kytätä edellä menneen virhettä, jottei kuudes sija karkaisi hyppysistä. Virheitä ei tullut puolin eikä toisin ja sijoitus pysyi. Olin todella tyytyväinen sijoitukseen, edellisviikon tapahtumien ollessa mitä olivat. Pokaali ja lahjakortti lämmitti mieltä kovasti.

Ei ollut tuuria Jarppi " Petterson" Punasvenin ajossa Savonlinnan crosseissa lauantaina. Nimittäin Japin nilkka pallero räjähti tasamaa alastulon seurauksena. Kausi jäi kesken ja GDR toivoo pikaisia paranemisia sinnepäin ja voimaa sekä nopeutta kuntoutumiseen. Kyllä siitä vielä hyvä tulee. Ens kaudella pitää hypätä vaan vähän kauemmaksi..  Kyllä rossi on hieno laji..

Seuraava koitos on Rantsilan Sprint upealla radalla, jossa mennään eikä meinata... 

18. 3 Haukipudas, 24 h ajo

Ei malttanut pysyä poissa ratin takaa rantsilan sprinttiin asti vaan vauhtia piti lähteä tuntemaan jo ennemmin. Veljekset Klasilat olivat saaneet kuningas idean ja päättäneet lähteä kokeilemaan kelkan ja äijien rajoja Haukiputaan edustalle meren jäälle. Rata oli vähän ellipsin mallinen ja pituudeltaan 21,75 km. Ajoaika oli 24 h ja kilometrejä 3000 km, eihän sitä ihan pieniä määriä lähdetä tavoitteleen. Keskinopeudeksi tulee siis 125km/h( joka ei jaksa laskea). Ajajina toimi pääasiassa Pera ja Pale Klasila sekä Klytseroffin Jamppa. Vierailevia tähtiä oli sit mä ja pari muuta. Meillä muilla ei kuitenkaan ollut, kuin tunnin tai parin pestit, eli Äijät jakoi 19 h ajon 3 mieheen.

Ajo alkoi La päivällä klo 12.00 ja keli oli todella huono. Näkyvyyttä ei ollut ja räntää satoi aika pirusti aika ajoin. Tavoiteaika alkoi luistaan käsistä minuutti per kierros.. Neljä tuntia meni huonon sään armoilla, mut sitten alkoi poudistuun ja pakastuun. Kierrosajat  laskivat ja vauhti kasvoi kun keli parani. Noin seitsemän ajotunnin jälkeen matosta irtosi muutama harja, joka näytti aika normaalilta. Kuitenkin yksi harja oli vienyt mennessään ison osan maton pinnasta (n. 10 cm), mutta matka jatkui.

Oma ajovuoroni koitti n. 21.30 ja pistin heti tutun max atackin päälle, kotikylillä kun oltiin. Tunsin kuitenkin heti lähdöstä että jokin ei ollut ihan kunnossa kun jurina alustassa kasvoi kilometrien kasvaessa. Mutkissa matto alkoi taittumaan alle ja meno olikin aika ajoin hurjan tuntuista, kun siinä radan jyrkimmässäkään käännöksessä, ei viisari käynyt alle 120 km/h: n. Annoin kuitenkin rampan laulaa ja itsekin lauloin "hummani hei" biisiä taka suorilla, että ajatus ei olisi ollut maton jurinassa. Tulin tankille ja kuskin vaihtoon ihan kohtuu ajassa. Kuitenkin omat kierrosaika tavoitteet ei täyttyneet.

Tästä ei kuitenkaan mennyt kuin pari kierrosta ja Pera tuli kelkan kanssa huoltoon kesken oman vuoron. Kelkan matto oli ihan moro ja homma seis. Harjoja oli lähtenyt jo joka puolelta ja ne viimeisetkin kudokset olivat revenneet poikki. Matka pysähtyi klo 22.57 ja kilsoja oli kertynyt tuohon mennessä tasan 1374. Eli aivan aikataulussa oltiin. Ehkä jopa karvan alle. Mutta tähän oli topattava ja pistää pillit pussiin. Kelkka lauloi kuin ajatus ja muutenkin kokonaisuus oli kunnossa muilta osin. Hienoo oli..

Tästä jatketaan ens viikonloppuna Rantsilan sprintil..   

26. 3 Mk- Sprint, Rantsila, Pro600

Aika oli kulunut liiankin joutuin, ja päivät oli venyneet tallil melko pitkiksi huoltohommien painaessa päälle. No hyvähän se et on hommaa mut treenaaminen on väkisinkin jäänyt vähemmälle. Kaverin kelkkaa laitellessani huomasin omastani kelkasta linjausten muuttuneen ja Pekka" Megajiiri" Koski, joutui taas säätö hommiin. Pata saatiin oikeaan asemaan ja uutta remmiäkin ehti vähän ajaa sisään ennen kisaa. Muutin myös vähän etupukin säätöä, ettei aika kuluisi ilmojen valtiaana.

Samaan aikaan ajettiin myös Paljakan kilpailu, joka piti jättää tänä vuonna väliin SML: n sanktioiden uhan takia. Se olisi ollut ns. "laiton" kilpailu. No harmittaa kuitenkin vieläkin, sillä siellä on ollut huippu meininki alusta loppuun. Asialle nyt kun ei kuitenkaan voinut mitään ja ajatus suuntautui Rantsilaan.

Sunnuntai koitti pikku pakkasessa (-13). Kuitenkin aurinko alkoi päivän mittaan paistaa ja keli oli aivan mahtava. Rata oli nopeaa turvesoiden pohjaa, pienellä patikolla höystettynä. Rataankin tutustuminen kävi kätevästi kelkal.. Eka startti koitti ja meni aika lailla jees. Ei ohjelmaa suuntaan ja toiseen. Ehkä liikaa jarrulla kuitenkin, mut aika kuitenkin toiseksi nopein joten nou hätä..

Toinen kiekka lähes kopio ekasta eli aikakin oli liki sama. Järjestys pysyi samana ja eroa kolmanteenkin oli jo muutaman sekunnin verran. Kolmas kiekka meni sitten parhaiten ja luokan pohja aika merkattiin mulle. Kaikki kolme lähtöä meni ihan samoille sekunneille eli tasasen varmaa nakutusta.. Loppusijoitus oli siis tuo 2. Kyllä vauhti näköjään Pro luokassakin riittää ja nythän sitä on vielä hyvä kokeilla, kun ensi kaudella luokka siis on tuo Pro. Kuitenkin ihan viiminen herkkyys puuttui väsymyksestä johtuen, mut köyhän täytyy yrittää ja selittää.

Palkinnoksi tuli mahtava takki ja pokaali. Kyllä oli hienot kisat ja ensi vuonna ollaan varmasti mukana. Sen verran jäi hyvä mieli kaikin puolin.

Kisaaminen huipentuu ens viikonloppuna Rovaniemen Snowstar sprintis, joka onkin kauden viimeinen.. Sinne siis hyvin mielin, koitetaan ottaa ens viikko iisimmin..   

2. 4 Snowstar Sprint, Rovaniemi, Harraste

Rovaniemen kisat on tullut jo perinteiseksi kauden lopetus kisaksi. Näin oli tänäkin vuonna. Valmistautuminen kisaan meni taas niin tuttuun viime tinkaan eli edelliseen iltaan, mut onneksi mitään isompaa laitettavaa ei ollut. Kiulu kärryyn ja kisaan..

Kurvasimme paikalle jo lauantaina katsomaan rosseja ja uusia -07 kelkkamalleja, joita maahantuojat olivatkin tuoneet paikalle kiitettävästi. Näkemistä riitti ja meno oli mukavaa, huonosta säästä huolimatta.

Koitti sunnuntai ja keli oli kuin kortista. Pakkasta n. -7 ja aurinko paistoi taivaan täydeltä. Kävimme tutustumaan rataan kelkoilla, ja lähdimme jonon hännille. Ajaessamme huomasimme radan olevan ihan puuteria ja ihan mukavan kokoista pattia alkoi muodostumaan. Oli oikein mukavan oloinen rata. Ehkä yksi mukavimmista tällä kaudella.

Eka startti meni aika kiireeksi, kun lähtölistojen tulo taululle kesti aika kauan. Matkaan kuitenkin päästiin lopulta aika kivuttomasti. Kiekka meni patittomia ajolinjoja hakien ja omasta mielestä ihan kohtalaisesti. Kokemusta moisen patikon ajosta, kun ei ole tänä vuonna kertynyt yhtään, bensa rahojen mystisen katoamisen takia.. Aika piisasi luokan 5 nopeimmaksi, kuitenkin kolmen edellä olleen kuskin ajaessa 2 sekunnin sisään.. Tiukkaa oli.

Toiselle kiekalle latasin kaikki mitä oli tarjolla ja syöttö oli maximissaan. Unelma linjat ja huippu rytmitykset eivät auttaneet kun radan loppupuolella ahnehdin hiukan eräässä loivasti vasemmalle kaartuvassa  mutkassa sisälinjalle, joka näytti tasaiselta. Jostain syystä kelkka lähti lentoon vauhdin ollessa lähempänä sataa.. Ilmassa se kääntyi vielä meno suuntaan poikittain ja kun alastulo paikka oli pattinen poori, lähti kelkka pyörimään vaaka-akselilla yrittäen vielä lopuksi kaatua niskaan. Peli kuitenkin pyöri voltit sen verran ilmavasti ja pehmeästi, et mitään ei mennyt rikki. Tapponarun tutti kuitenkin oli täynnä lunta ja siinä säätäessä ja kypärää tyhjentäessä, meni arvokasta aikaa hukkaan sen verran, että kilpailun voitosta saattoi unohtaa.. Vielä kun käsineisiin tarttui lunta, ei meinannut ote pitää loppumatkasta. Ajelin sitten rauhassa maaliin. Sen verran moinen pannutus pisti vituttaan, että ajoin kelkan suoraan kärryyn ja lähdin ajeleen kotia päin. Kisakausi ei saanut arvoista loppuaan, mutta ainahan sitä pitää jo tilastojenkin valossa kärsiä tappion karvasta kalkkia..

Yhteenveto kelkkakaudesta 2006 

Ensimmäisenä tuli mieleen kirjoittaessani tätä, laittaa linkki aikaisempiin yhteenvetoihin, kun tilanne muilta kuin menestymisen osalta oli sama, mut avaudutaan nyt kuitenkin hiukan tähänkin niin saa mieltä kohenemaan.

Eli kauden budjetti koostui täysin omasta rahoituksesta siis kovalla työllä tehdystä hillosta, lukuun ottamatta ES- Huollon tarjoamalla yhden kisan ja kuskin lihashuollon koko kaudeksi. Lisäksi Winroy: n Känsälän Jaakko tuli vähän vastaan kamppeiden osalta, ettei listahintaa tarvinnut maksaa, mitä Sinisalo tarjosi. Niinpä päivät kuin menot venyivät yhtä pitkiksi. Varsinkin nyt kevään illat olivat työn täyteisiä, mut väsymyksestä huolimatta lippu on pysynyt korkealla ja kausi saatiin vietyä loppuun melkein alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Sallan enduro piti kuitenkin unohtaa, joka harmittaa vähäsen.

Laji on kallis ujolle, kuului toteamus erään entisen kansainvälisesti kovemman luokan formulakuskin suusta, joku päivä takaperin. Näinhän se on. Aivan älyttömän huippu tikissä oleva Lynxin Racinki kuitenkin pelasti sen mitä reenien ja taidon puutteessa pystyi enää pelastaan. Suomen cupin Sprintin kolmas sija, aikasakoista huolimatta, toi poikkeuksen finaalien huonoon karmaan ja ensi vuonna tie vie Pron eliittiin. Enska luokitus nousee B/ N: ksi ja numerot suurenee sadalla. Pienenä miinuksena menot tietenkin pompsahtaa tuplaksi jos meinaa menestyä ja silleen. Pipoa puristaa jo koko ajatus, mut ei anneta sen lannistaa.

Monenlaisia ajatuksia pyörii jo tulevasta kaudesta -07. Yksi suurta roolia näyttelevä tekijä on uuden kelkan laitto, joka näin keväällä on esillä. Viime vuonna päätös oli helppo, mut luokka nousun takia tuleva vuosi aiheuttaa jo pohdintaa. Aika näyttää mihin päädytään. Virityksiä, vetoja ja vaihtoehtoja kuitenkin riittää. Toinen on talous. Siihenkin on olemassa jo alustavia suunnitelmia, joihin merkittävimpänä muutoksena pidän kuitenkin ylenpalttisen ujopiimän kadottamisesta itsestäni. Siinä onkin sitten tehtävää kerrakseen.. He. Aika näyttää.

Tuloksellisesti kausi oli parhain ja vasta hankittu pokaalikaappi täyttyikin ihan mukavasti. Olisi pitänyt ostaa isompi. Aikalailla tasaisesti mennyt kausi toikin roimasti kokemusta ja tietämystä tuleviin koitoksiin. Rehellisesti voin sanoa ajaneeni joka kisassa sen mihin eväät sillä hetkellä on ollut. Välillä kuitenkin on joutunut laittaan vetoketjua ylemmäs, ettei ihan takki auki kuljeta. Sillä silloin tullaan niistä kuuluisista ovista ja ikkunoista. Kelkan ollessa tälläkin hetkellä huippu tikissä voin vain loppuun todeta et AJAKAA ITE PAREMMIN.. He 

Kujeet ja pärinät jatkuvat pöntöllä, nimittäin roska semmoisilla, joissa on pyörät. Se missä ja milloin on mysteeri, mut täältä sitä taas kuitenkin tullaan.. Pääasia et joku pärisee..                     

Jokkis Kisat 06

14. 5 Asfaltti ässä, Pudasjärvi, Yleinen

Jm kärpäsen taas puraistua, oli ajamaan pakko päästä. Paikka kisaan aukesi kun Moilasen Janne luovutti oman ajovuoronsa mulle. Kisa oli äitienpäivänä Pudasjärven radalla, josta olen aina pitänyt. Rata on lyhyt, mutta erot kyllä keretään saada selville tuollakin matkalla. Ajoautoksi tuli aito baijerilainen isolla koneella, joten voimaa oli tarjolla riittämiin. Autoa nyt muuten ei sitten muutamaa lähtöharjoitusta lukuun ottamatta kerennyt testailla vaan ehtiipä sitä sitten kisassakin.

Sunnuntai koitti ja takatalvi iski päälle. Aamulla lämmintä ei ollut kuin pari astetta ja tuulikin oli kohtuu kovaa. Paljon vaatetta mukaan ja kisapaikalle. Kisat alkoivat nuorten luokalla, jossa Bemarilla ajoi Kähkösen Kalle. Keli oli kuiva mutta kylmä, ja niin oli Kallekin sillä otti luokkavoiton todella mahtavalla ajolla. Autolla siis kerkesi.

Ajamista samalla pelillä jatkoi Valpun Janne, joka ajoi etuveto kardaanin. Eka lähdön voitto alkoi jo kasaamaan vähän paineita yleiseen, mutta finaalikarsinnan pieni kontakti oli liikaa Jannen finaali haaveille. Bemun raidetanko vääntyi mutkille ja kun aloimme sitä oikaisemaan, se katkesi. Nippa nappa ehdimme käydä tangon hitsaamassa kun alkoikin jo yleinen luokka.

Kauden eka startti autolla on aina jännempi ja niin se oli nytkin. Varsinkin kun auto oli lainapeli eikä oma. Lippu heilui ja kytkin ylös. Bemu jäi vähän sutimaan ja muut menivät menojaan, mutta kun pitoja alkoi löytymään niin tulivat muut perä edellä vastaan. Pääsin muutaman mutkan jälkeen piikkiin ja ajoi tuntui kulkevan. Käännyttäessä maalisuoralla olin laittavinani 2 pesään, mut sinne olikin mennyt 4: en. Koitin josko auto olisi sillä kiihtynyt vaan ei tarpeeksi joutuin joten fiiatti ehti edelle. Toisen takana ajaneen tullessa rinnalle heitin jo kolmosen ja aloin taas ajamaan. Olisin saanut piikki paikan helposti kuitattua takaisin, vaan kun mitään tarvetta ei ollut, en moiseen edes ryhtynyt, vaan totuttelin autoon ja vaihteisiin, jotka tuntui menevän aina väärin..  Mutta sitten alkoi sade..

Välierälähtöön mennessä sade alkoi voimistumaan ja rata alkoi kastumaan. Pitoa kuitenkin löytyi sen verran, että lähdöstä suoran päähän mennessä otin paalupaikan ja leekailin sitten maaliin asti ykkösenä. Ajo alkoi autolla luonnistaa, mutta harmikseni sade vaan yltyi.

Finaalikarsintaan rata oli jo ihan veden vallassa ja kun bemun viivalta lähtökyky ei ollut huimaa, ei haluttua sijoitusta saavutettu. Olin kuitenkin 4 ja 2. sijoituserä kutsui.

2. Sijoituserä meni mukavasti suttaillen ja vähän luikkien pääsin toiselle nousu paikalle ja pidin sen maaliin asti. Vaikka muuan fiesta koitti luukusta sisään tullakin viimeisessä mutkassa ja näyttihän tuolla vielä heiluvan keltaiset liputkin. Mitään muita lippuja ei tilanteesta kuitenkaan tullut. No pudiksella on kuitenkin ollut aina samanlaista peräänajoa ja liputukset ovat olleet samanlaisia, joten ei sinänsä mitään yllättävää.

1. Sijoituserä olikin sitten jo kovempi ja sutimalla siellä ei enää jatkopaikkoja saalistettu. Yritin kuitenkin pitää neljännen sijan mutta muuan Sierra kuski pukki tuossa samaisessa mutkassa kanssa konttiin siihen malliin että linja karkasi niin katosi sijoituskin. Paikka olisi ollut iskeä vielä takaisin mutta päätin jättää auton ehjäksi kun sijoitus ei nyt muutenkaan ollut kovin häävi. Vähän tuo silti jäi tympiin..

Kuitenkin vaikka sitten olin taas ensimmäinen joka jäi ilman pokaalia, oli kauden aloitus laina autolla ihan kiva. Bemari oli mukava ajaa ja 99% rakennan itsellenikin samanlaisen, noiden muiden projektien jälkeen. Sen verran oli mukavaa. Kiitoksia vielä Jannelle auton lainasta. Tästä jatketaan omilla projekteilla, jotka on jo ihan hyvällä mallilla. Voi olla, että jo Oulaisissa Green Devil's Supertech Kent jyrisee...

8- 9. 7 Poikkinaintiajot, Pello

Lauantai

Tovi oli vierähtänyt edellisestä kisasta ja usko koko JM- kauteen oli jo vaakalaudalla huonon budjetti tilanteen takia. Kent power höpötysten mentyä ohi, bongasin yhden heinäladon perältä Sierran. Tämä huippuruma ja muutenkin susi yksilö, piti kuitenkin sisällään melkein kakslitraisen moottorin, noin 1.8:n, jos tarkkoja ollaan. Loistava jokkiskäyttöön. Ikinä en moista konetta ole omistanut ja kansi oli mysteeri. Ja mysteeriksi jääkin, sillä sen verran huonot oli kanavien mallit et helpompi oli potkaista normi 1.6 kansi paikalleen ja joku katukiree nokka. Kun vielä oikein innostuin laitoin tuplat, ja pps:n. Kuitenkin molemmat pienimpiä mitä kaupasta saa. Koko paketti meni siis uusiin puihin ja kiire tuli. Brokkolalle ei ehtinyt, vaan Ford guru Annala sääti palikat kohdilleen perstatsilla. Pelasi minkä pelasi. Sitten kun vielä tuli solmittua oikea Sponsori sopimus Putaan Pullan kanssa, niin jopa tuntui Pelloon meno kivalta.

Pellossa taas sää oli suosiollinen, kuten normaalia ja kisahenki muutenkin nostettu tappiin Remu& Hurriganesin johdolla. Auton testaaminen oli kuitenkin jäänyt kahteen reeni vetoon tossa naapurin talon edustalla, joten luottoa eikä tuntumaa autoon ei ollut yhtään. Tarrojakin löytyi Es:n takakontista sen verran, että niitä maksetaan pitkälle syksyyn, ni avot.. He.

Lauantai ja eka startti lähti ihan hyvin. Mikon ex- starlet piikkiin ja mä sit toisena maaliin saakka. Ei kummoisempia tilanteita, mutta jo tässä vaiheessa tiesi että veto ei riitä näille kinkereille kovin pitkälle. Kun starletin vauhtiin ei pystynyt mutkista lähdettäessä vastaan alkuunkaan. Mukava ja hyvä oli kuitenkin tällä yksilöllä ajaa.

Toinen lähtö ja taas hetkeksi piikkiin. Kauaa ei taas kerennyt juhlia kun kahta puolta tultiin ohi. Vain kolme pääsi ohi joten olin viimeisellä nousu paikalla semeihin, eka mutkan jälkeen. Vauhti ja sijoitus piti loppuun saakka ja semit kutsui. Tässä vaiheessa oli tavoitteet jo täyttyneet.

Semi lähtöön mennessä kasteltiin koko rata ihan asfaltti osuuksia myöten. Eipähän pölissy, mutta rapa lensi. Lähdöstä taas sama tilanne kuin aiemmin. Väkiä lappoi ohi siihen malliin et tuli tunne, jotta osa varmaankin lähti varikolta, kuin eihän lähdöissä ollut kuin 7 autoa. Noh eka kurvaan kääntäessä katselin hyvän välmän ja lähin taittaan sisään niin sisäpuolen kyljelle tuli auto ja molemmat mentiin suoran päähän pitkäksi pehmeälle. Sitten vielä lensi rapaa lasille niin ettei näkyvyyttä ollut yhtään. Pissapoika päälle, mutta vettä ei tullut tippaa ja höyry nousi konehuoneesta. Poijan letku menny poikki ja nesteet suoraan pakosarjaan. Voi itku. Lähdin vielä raivoisaan takaa ajoon sen mitä sivuikkunoista radan reunustaa näkyi ja seuraavalla asvaltilla autoja olikin sikin sokin. Näin paikkani ja koitin. Mutta ihan karvan liian suuri tilannenopeus ja edessä ollutta pyörähtynyttä ulkokautta ohittaneen eskon kanssa kyljet yhteen ja spinnaus. Siinä hierottiin vielä keulat vastakkain ja jne. Sinne meni finaalipaikat. Autokin sai keulasta aavistuksen kipeää ja tie nousi näin pystyyn. Yritin perkule ainakin.

Sunnuntai

Komia ja lämmin keli jatkui. Siinä kai ne tärkeimmät siltä päivältä. Ai niin, kävin tosiaan yhdessä lähdössä ja siinä puhkesi rengasta, lensi rengasta ja jne. Renkaita oli joka puolella, autokin sai sen verran kipeetä, että jätin kisaamisen siihen. Toki sen vielä olisi kuntoon saanut, mutta eipä jarruitta noissa karkeloissa kehannu reuhtoa.

Tarjouksia ei ollut pelistä yhtään, enpä ihmettele. Eikä mitään yritettykään. Tehoja olisi saanut olla lisää jos olisi mielinyt ihan kärki kahinoihin osallistua mut eihän tärkeintä ole voittaminen vaan murska voittaminen. Nyt ei tullut kumpaakaan. Hienot kisat jälleen kerran, kiitos siitä Pelhoon.

Jatko on taas auki mut koitetaan jos Oulussa viimeistään ajettais..

12.8    Kaiken Kansan JM, Oulu

Lauantai

Oulussa sitten ajettiin vaikka vastustusta oli taas matkan aikana ollut ihan kerrakseen. Viimeisin taka-isku tuli kun illan kähmässä lastasin autoa kyytiin, niin pakopiippu irtosi kilpurista. Tietenkään hitsi konettakaan ei ollut, eli soveltamaan joutui ihan aamuyöhön asti, jotta sai kilpurin viivalle.

Matkaan aamulla sitten lähdettiin muutaman tunnin yöunen turvin. Keli kuitenkin oli taas mitä mainioin ja ratakin oli suolattu ja kasteltu niin pölyäkään ei kertynyt. Jani "Optima" Kallankari lainas veturin ja Klasilan Pale kärryn, niin lähtökohdat oli taas mitä mainioimmat. Kiitos niistä!! Ja itse kisaan..

Eka startti ja lähtölaatan liukkaus teki tepposet. Aivan liian paljon kierroksia ja paikalleen jäätiin. Eka mutkaan olinkin viimeisten joukossa, ellen viimeinen. Sieltä kuitenkin pikku hiljaa sain noustua muiden rymistellessä neljän sakkiin ja suora paikka semeihin aukes. Auto tuntui kuitenkin varsin hyvältä ja helpolta ajettavalta säädön jälkeen.. Ja olihan siihen saatu muutama heppakin lisää..

Semilähtö oli viimeinen niistä ja viivalla olikin ihan kohtuu nopeata kalustoa. Lähtöön otin n. 800 kiekkaa vähempi kun lähtölaatta oli sama ja katsos, piikki paikkahan se hetkeksi aukesi. Ennen eka mutkaa kerkesi kuitenkin Juusola ja Suppo pyyhkäistä ohi, mutta heti seuraavassa mutkassa poikien raju taistelu johti vähän ulkolinjalle jonka aavistelin ja valmistelin jo hyvissä ajoin. Näin pääsin luodin nopeudella luikkaamaan sisältä piikkiin ja sitähän paikkaa ei minulta Oulun radalla ole vietykkään sitten vuoden 1999, tuossa tilanteessa. Näin paikka A- finaaliin ja väsynyt mieli sai kohennusta.

A- finaali lähtikin nopeasti, sillä B- finaalin nousijat tulivat suoraan viivalle. Kierrokset kohdalleen ja kytkin ylös, mut rinta rinnan mentiin lähtölaatan verran vierus autojen kanssa. Sitten ulkoradalta lämpimillä renkailla lähtenyt nousija auto lähti siirtymään keskemmäksi, jolloin luukku painui edestä kiinni ja kolmen auton rypäs oli valmis. Itse jäin juuri keskelle, enkä sitten meinannut päästä millään irti. Molemmat renkaat puhkesi ja peli oli siltä osin selvä. Videopätkää A- finaalista on nähtävillä Scuderia Palaksen sivuilla, jota se kiinnostaa..

Pokaali kuitenkin irtosi sijoituksen ollessa 7. Hyvä niin. Toki auton sunnuntain kisaan olisi saanut kuntoon vaan kuitenkin sen verran olisi ollut rengasrallia tiedossa eikä sitä rengas konettakaan ihan joka tallissa ole, että päätin heittää ajon siihen. Autosta ei yhtään tarjousta ollut.

Pokaali tatsi on siis säilynyt ja se on hyvä motskun antaja, kun reenaaminen talven karkeloihin alkaa. Tai siis jatkuu, mut vähän eri sykkeellä. Kilpuri kun meni kaupaksi suoralla kaupalla, äkillisen budjetti vajeen johdosta. Eli kausi täällä puolella on tällä erää ajettu.

Yhteenveto Jokkiskaudesta 2006

Noin vähäisenkin ajelun takia nyt on turha paljon yhteenvetoja ottaa, mut kirjoitellaan nyt, kun tavaksi on otettu.

Sama virsi jatkui siis Jm puolelle eli massi/ hillo/ hynä/ rassu puute vaivasi koko kesän. Syy tähän oli paska palkkaisen työpaikan. Oma vika, mitä läksin. Noh, tietääpä tämänkin vastaisuuden varalle. Sitten vielä taas nämä niin jo tutut pienet vastaiskut, niin jopa käy harrastaminen hankalaksi. Ainut positiivinen asia tapahtui heti kauden alussa, kun Putaan Pulla lähti pitkän neuvottelun jälkeen sponsoriksi, ja mahdollisti siten Pellon reissun. Eli sitten jotain hyvääkin. Kent moottori vaihtui OHC:n, joka oli viisas ratkaisu sekin.

Auto itse sitten jonka rakensin ei ollut kovin raponen. 1.8 alakerta, miltei vakio kansi yms, eivät paljon koria liikutelleet, mut semeihin pellossa 120 hepan konetehoilla, jopas naurattaa. Sitten kun säädössä oikein jiirattiin, löytyi sieltä 138 hp:tä. Tällä tehollahan oltiin jo Oulun kisassa A- finaalissa, josta pokaalikin tuli napattua. Eipä tuota siis kummosia tarvi. Sitten tuli Audin kytkin remontti ja jokkis peli piti muuttaa rahaksi. Tätä se on köyhän elo.

Kiitokset Janne Moilaselle Bemun lainasta Pudikselle, ES- huollolle hitsi vehkeiden ja koritunkin lainasta. Annalan Late möi kans nopeita osia, niistä Kiitos. Jm Arpalle kumi/ vanne puolesta kuin myös Kyllösen Teemulle rengaskoneen lainasta kiitokset. Puolangan "martoille" kiitokset maistuvista aterioista kisoissa, ei tarvinnut nälkää nähdä. Ja iso erityiskiitos sponsorille Putaan Pullalle, kaikki meni.

Ens kaudelle onkin jo uudet kovat tavoitteet suunniteltu. Olisi voinut luulla, että kun näinkin vähän on päässyt kurvaileen, olisi mieli apea, mutta mitä vielä. Kyllähän se vituttaa selvähän se on mut minkäs teet. Elämä on laiffia, sanoi eräs sanontojen kuningas joskus. Ja samaisen kaverin mukaan huominenkin on tulevaisuutta... He. Noh, kuitenkin ohjelmaa tulee olemaan.

Sprintti auto on kohta valmis. Sillä käydään katsomassa, et mihin keretään isolla rahalla tehtyjen eskojen rinnalla ainakin joku sprintti. Kelkka puoli luonnollisesti startataan tammikuun alussa Sprintin Sm sarjalla, ja jos eväitä ei ole Pro- luokassa kympin kastiin, puhalletaan peli heti poikki, muuten ajetaan sarja läpi. Ja sit jos Vaalaan tulee enska, niin se myöskin. Sekä satunnaisesti muita kisoja.

Sitten hyvissä ajoin aletaan valmistautumaan JM- kauteen -07, että päästäisiin starttaan heti Asfalttikunkusta. Mutta katsotaan sitä sitten ensi vuoden puolella ja ilmoitellaan sitten suunnitelmia sitä mukaan kun varmistuu. Sarkaa on mistä niittää..

Suoraan ja Suomeksi H. Leinonen